Sakari Vinko

1994 / Porvoo

Tuijottaessani lattiaan erotan kehikon, joka lävistää kaiken paikalleen. Pysähtyneenä muodot piirtyvät hetkeksi pinnalle, ja sekunniksi ne piirtyvät verkkokalvolleni. Räpäytän silmiäni, ja muodot ovat muuttuneet, mutta paikannan ne välittömästi. Silmäluomeni ovat raskaat, enkä voi sille mitään. Juovuttava rikin ja mädän katku tunkeutuu sieraimiini, mutta en havaitse sen lähdettä. Käteni harovat ilmaa. Sormenpääni piirtävät muodon kartalle ennen kuin se hajoaa sarjaksi pisteitä. En voi sille mitään. Tunnen vimman, palon ja höyryn, joka tiivistyy ja nousee sisältäni sappeni kiehuessa, mutta jonka huomaan vasta viileän sateen laskiessa päälleni. Haluan takaisin, mutta lupasimme, että emme enää palaa.