Emma Luukkala
Taiteilijan teokset ovat esillä Exhibition Laboratoryssa (C).
1992 / Tampere
Sukassa on reikä. Räsymatolla on roskia. Laitteet hajoavat, ruokapöytä täyttyy tavaroista ja sängynvierus melkein puhtaista vaatteista. Tuntuu pahalta heittää mitään ”pois”, kun tiedän, ettei sellaista paikkaa ole olemassa.
Tämä on kaunis.
Tämä pitäisi korjata.
Tästä voisi vielä tehdä jotain.
Aine koskettaa toista. Kun pellavakangas imaisee liivateliiman, siitä kuuluu sirinää. Maali luistaa, imeytyy, peittää, loistaa, tökkii ja on tahmeaa. Kädet koskettavat toista, ja se koskettaa minua. Materiaali on voimakas, ihailen sitä.