Laura Dahlberg, Jere Vainio

Juhannusviikonloppuna 25.-27.6. näyttely on suljettu.

Laura Dahlberg: Beings

Animistisissa maailmankuvissa usein tulkitaan, että aktiivinen toimijuus ulottuu sekä elolliseen että elottomaan luontoon. Esimerkiksi Japanin shintolaisuudessa on käsitys kamista, jonka myötä muun muassa luonnonilmiöihin, eläimiin ja kiviin on liitetty ominaisuuksia eräänlaisista jumaluuksista tai hengistä. Voisiko siis myös koneilla olla henki?

Yhdysvaltalainen tutkija Dorinne Kondo havainnollistaa koneen ja ihmisen lempeää suhdetta artikkelissaan Polishing Your Heart, Artisans and Machines in Japan (2005). Kondo kirjoittaa eräästä japanilaisesta tehtaasta, jossa valmistettiin esimerkiksi muovisia Hello Kitty -leluja. Tehtaassa koneita arvostettiin syvästi ja niitä pidettiin jopa työkavereina. Koneille saatettiin antaa samanlaisia uuden vuoden tervehdyksiä kuin pomoille, ystäville ja asiakkaille, jotta yhteistyö sujuisi harmonisesti myös ensi vuonna. Koneita ei pidetty vain koneina, vaan niiden ajateltiin olevan jonkinlainen henkinen laajennus ihmisestä. Kone ei siis ollut vieraannuttava työväline vaan joku, jonka kanssa työntekijä voi tehdä yhteistyötä toteuttaakseen hienon esineen.

Beings-näyttelyssä oleilee kolme pientä robottia, jotka toteuttavat toimijuuttaan tilassa kahden viikon ajan. Näiden mekaanisten koneiden liike, materiaali ja tekninen toteutus luovat hengettömän vaikutelman, mutta voisivatko nämä komponenteista, koodista ja sähköstä koostuvat koneet ilmentää myös jonkinlaista henkeä?

Näyttelyn kaikkien teosten toteuttaminen on vaatinut yhteistyötä jonkinlaisen koneen kanssa. Ajatusleikki materiaalien tai koneiden arjen ylittävästä toimijuudesta on ollut mukana prosessissa. Usein esimerkiksi koneen liike, ääni tai kyvykkyys voivat vaikuttaa tulkintaan sen luonteikkuudesta. Rälläkän tehokkuus ja voima tulee esiin kiven kovaa ja muinaista massaa työstäessä. Myös muovia leikatessa laserleikkurin sulava liike voi vaikuttaa hyvinkin eloisalta. Vaikka koneen toimintamekanismin tuntisi, voi silti tuntua kuin kone tietäisi ihmistä paremmin mitä materiaalille tulisi tehdä. Varmuutta koneiden toimijuudesta ei ehkä koskaan voi saavuttaa, mutta ajatus sen mahdollisuudesta kuitenkin hymyilyttää.

Taiteilijasta

Laura Dahlberg (s. 1991) tutkii taiteellisessa työssään yhteiseloa ihmisten, koneiden, materian ja muiden lajien kesken. Installaatiot ja veistokset luovat usein absurdin kokemuksen hyödyntäen erilaisia aistiärsykkeitä, interaktiivisuutta ja uutta teknologiaa. Dahlberg on valmistunut Saimaan ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijaksi 2016 ja viimeistelee tällä hetkellä maisterin opinnäytetyötä Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa.

Näyttelyn äänimaailman on toteuttanut Heta Bilaletdin. Näyttelyä on tukenut Suomen kulttuurirahasto ja Paulon säätiö.

Lisätietoa

Nettisivut: www.lauradahlberg.com
Instagram: @dalai_laura_

Jere Vainio: Excavations

Taiteilijasta

Jere Vainio (s. 1981) työskentelee tuttujen materiaalien parissa ja pyrkii ymmärtämään niitä tekemisen ja purkamisen näkökulmista. Lähestymistapa nojaa omaan taustaan vaatturina ja vaatekaavojen leikkaajana. Teknistä lähestymistapaa, jossa käytetään vain välttämättömiä tarvikkeita ja kierrätetään niin materiaaleja kuin konsepteja, voidaan pitää eräänlaisena dekonstruktiivisena antropologiana.

Teoksissa on vaikutteita erilaisista käsityötekniikoista, kuten ompelusta, keramiikkatöistä sekä alkukantaisesta arkkitehtuurista, jotka Vainio asettaa uudestaan taidehistorian kontekstiin. Työskentelyprosessin lopputulos on omaelämäkerrallinen kaivaus, josta löytyy useita merkitys- ja tulkintakerrostumia.

Olemassaolon prosessin tarkastelu fyysisiä tarpeita ratkomalla on johtanut tutkimusmatkalle käsityötaidon ja identiteetin runoelmaan. Vainio luo tulevaisuus-esineitä kannibalisoimalla omaa taustaansa ja taitojaan.