Elisa Aaltonen & Harriina Räinä: Fracture

Avajaiset torstaina 7.3. klo 18-20.

HR: Gallerian etutilassa lattialla olevalla lasilevyllä lukee luujauholla kirjoitettuna kasvot. Sana viittaa Emmanuel Levinas'n ajatteluun, jonka mukaan ihminen on vastuullinen toisesta automaattisesti hänen kasvonsa kohdattuaan. Sun valokuvateoksessa ei näytetä henkilöiden kasvoja ollenkaan.

EA: Henkilöiden kasvot ovat tavallaan turhat, koska ne henkilöt niissä valokuvissa ei ole ne joita he esittävät. Tai siis, he eivät ole sitä miltä näyttävät…

HR: Näyttelyn draamankaarihan menee niin, että ensimmäiset kasvot joita kokonaisuudessa nähdään ovat myös viimeiset Black Boxissa. Veriset, tahratut kasvot.

EA: Itse asiassa, koska kyseessä on Kristuksen veri, se ei tarhaa vaan sen kuuluisi pelastaa.

HR: Mutta se ristiinnaulitsija on syyllinen?

EA: Se on tavallaan armahdettu juuri sen teon seurausten kautta. Se on näitä rasittavia paradokseja. Usein sanotaan häilyvästi, että kaikki me hänet ristiinnaulitsimme. Samoin annetaan ymmärtää, että kaikkihan me olemme se Juudas joka pettää hänet ja Pietari joka hänet kieltää kolmesti.

HR: Hirvenmetsästyksessä toinen saalistetaan, tapetaan ja syödään, jotta voidaan itse olla elossa. Toisen syömisen kautta saatu oma elämä toimii tappamisen oikeutuksena. Tietysti oikeutuksena toimii myös jako meihin ja heihin. Syyllisyys ei kuitenkaan poistu, tavallaan oma eloonjääminen tarkoittaa syyllisyyttä. Tässä on selvä leikkauspinta meidän teoksilla, samankaltainen tapahtumien ketju.

EA: Mä oon miettinyt, että rinnastatko ihmisen ja eläimen suhteen ihmisten väliseen suhteeseen tai edustaako hirvi eläimen käsitettä yleisesti? Kysyn, koska valokuvateoksessani rinnastan kahden ihmisen suhteen ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen.

HR: Moraalisuus koskee tässä tapauksessa vain ihmistä. Levinasin mukaan sillä jota katsotaan ei ole vastuullisuutta katsojaa kohtaan. Vastuu on ainoastaan kasvojen kohtaajalla. Teoksessa käytetyt luut ovat olleet joku, joku joka on ollut elossa, joten niiden käyttäminen kuvallisena representaationa johonkin toiseen tarkoitukseen ei ole mielestäni mahdollista. Miten itse koet, että kenellä on vastuu ihmisen ja Jumalan välisessä kohtaamisessa?

EA: En tiedä.

//

Elisa Aaltonen (s. 1992) opiskelee tila-aikataiteen opetusalueella Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa sekä Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Lopputyössään Aaltonen käsittelee uskonnollista kokemusta sekä uskonnon ja queer-identiteetin törmäyskurssia. Hänen työskentelynsä keskiössä on omakuva sekä autenttisen ja rakennetun identiteetin problematiikka.

Fracture on Elisa Aaltosen kuvataiteen maisterin tutkinnon ensimmäinen taiteellinen osa. Toinen taiteellinen osa on esillä Kuvan Kevät -näyttelyssä toukokuussa 2019.

Harriina Räinä (s. 1989) opiskelee taidegrafiikan opetusalueella Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa. Lopputyössään Räinä käsittelee ruumiillista toiseutta hirvenmetsästyksen prosessin kautta. Hänen työskentelylleen on tyypillistä eri mediumien, kuten liikkuvan kuvan, kuvanveiston ja painetun taiteen yhdistäminen tilalliseksi kokonaisuudeksi.

Fracture on Harriina Räinän kuvataiteen maisterin tutkinnon toinen taiteellinen osa. Ensimmäinen osa Hunted oli esillä Kuvan Kevät -näyttelyssä sekä Oksasenkatu 11 -galleriassa vuonna 2018. Hunted voitti Pro Av Saarikon näyttelypalkinnon.

www.harriinaraina.com