Sanni Saarenpää

1990  | Helsinki  | Maalaus

Monasti ideat voivat näyttäytyä vaivattomina kuvajaisina, vaikkei niitä kuitenkaan saa taipumaan mihinkään muotoon tässä maailmassa. Kerran valveen rajamailla satuin uneksumaan puusta, jonka äärettömän monet oksat jatkuivat äärettömyyteen asti. Ajatusta tosin oli mahdotonta seurata loppuun asti, vaikka mieleni näkymä oli läpikotaisin eheä. Mutta tuollaista virheetöntä kuvaa ei voi tuoda toteen, eivätkä maalaukset ole kuvitelmaa.

Sitten katselemisen toisella äärilaidalla, kun käytän silmiäni melkein pimeässä, kaikkein köyhimmätkin tosiseikat uhkaavat kadota ja valmiiksi rakeinen maailma voi peittyä verkkokalvolla tuikkivaan valohuntuun. Ihminen ei pidä vajavaisuutena sitä, ettei pimeässä olevia asioita näy ja että värit katoavat jo hämärissä. Silmän vajavaisuudet luetaan todellisuuden ominaisuuksiksi. Sitten todellisuus on näyttäytyvinään kuvissakin, vaikka kuvat syntyvät vasta kuvitellen.