Maria Pääkkönen

1988  | Riihimäki  | Maalaus

Yli tuhat vuotta sitten kiinalainen maalari Wu Tao-tzu seisoi juuri valmistuneen seinämaalauksensa edessä. Hän löi kätensä yhteen ja kuvaan maalattu portti aukesi. Hän astui sisään maalauksensa maisemaan. Hänen mentyään portti sulkeutui ja maalaus haihtui näkyvistä jättäen jälkeensä vain valkean seinäpinnan.

Minulle piirtäminen on mielentila. Uppoutumalla tekemiseen ja unohtamalla ajan voin olla osa tätä hetkeä. Vähän niin kuin lapsena, kun kesäpäivä kului lähimetsässä majoja rakennellessa, pieniä kiviä erilaisiksi sommitelmiksi järjestellessä. Melkein samanlaista se on joskus vieläkin. Ulkona kävellessäni poimin taskuun puunkappaleita, joita tutkiskelen työhuoneella. Monet niistä muistan ulkoa, olen piirtänyt ne kymmeniä kertoja. Asettelen ne vieriviereen paperille uudestaan ja uudestaan.

Työskentelyssäni käsitteellinen ja intuitiivinen kulkevat käsi kädessä. Suuressa roolissa oleva valkoinen paperi on sekä pintaa että tyhjää tilaa, jossa tarkasti piirretyt elementit sijaitsevat. Valoineen ja varjoineen piirustukset viittaavat jonkinlaiseen niitä ympäröivään tilaan. Mielentila, kuvitteellinen paikka, tarina, piirretyt majat ja tyhjyys niiden ympärillä yhtä aikaa ovat ja eivät ole olemassa, eri aikoina, eri paikoissa, sekoittuneina ja kerrostuneina.