previouspauseresumeseuraava

Tuomas Linna

Viipyilyä Rapalaaksossa

Olin serkkuni häissä. Juhlapöydässä istui kolmessa polvessa samalla sahalla työskennelleitä sukulaisiani. Ensimmäinen sahalla työskennellyt oli isoisoisäni, seuraava isoisäni, sitten enoni ja viimeisenä serkkuni.

Palasin takaisin vanhalle eteläpohjalaiselle talolle. Istuin pimeässä kuunnellen hiljaisuutta. Poltin piippua ja pohdin, miksi edes taistelen vastaan. Miksi en vain luovuttaisi ja muuttaisi sinne, missä juureni ovat olleet satoja ja taas satoja vuosia? Asia unohtui, mutta samalla se oli jo juurtunut mieleeni.

Kun olin kantanut viimeisenkin isovanhempani hautaan, sain jotakin, mikä koettiin minulle kuuluvaksi: vuoden 1906 kokoon taittuvan Klapp-kameran. Se oli ollut isoisoisäni kamera. Hän oli toiminut kyläkuvaajana. Kyselin tarinoista ja lasinegatiiveista. Sain tietää, että isoisoisäni kuoltua isoisoäitini upotti lasinegatiivit Rapalaaksoon – oli kuulemma korviaan myöten täynnä valokuvausta.

Lähdin etsimään Rapalaaksosta isoisoisäni lasinegatiiveja.

Löysin paikan ja kaivoin. Kaivoin päivän. Kaivoin toisen.

Tuomas Linna, 1985

EXHIBITION LABORATORY