previouspauseresumeseuraava
Muovi, 2017
(Post-nature) Something that has no Name yet, 2017

Minna Kangasmaa

Something that has no name yet

 

Herään aamuyöllä suden hetkellä. Tuntuu, että en saa tarpeeksi happea. Käännän lämpöpatterin nollaan ja avaan ikkunan. Kylmä ilma virtaa sisään. Tuntuu heti paremmalta. Katson ulos ikkunasta, ulkona on pakkasta. Puut nukkuvat. Jätän ikkunan auki. Tyhjä puolentoista litran muovinen vesipullo paukahtaa ilmanpaineen muutoksesta.

 

Hetki on käsite, jolla ei ole tarkkaa määritelmää. Se on lyhin ajanjakso. Hetki on tässä ja nyt, menneisyyden ja tulevaisuuden risteyksessä.

 

Onko jokainen hetki tärkeä ja merkityksellinen. Tämä hetki, kun kirjoitan tätä tai hetki kun luet tätä. Et ehkä pidä tätä hetkeä mitenkään erityisenä. Se on vain pieni hitunen elämässä, joka jää menneisyyteen muiden hetkien tavoin. Nykyään puhutaan yleisesti antroposeenin ajasta, jona ihmisen toiminta on läpikotaisesti muuttanut Maan ekosysteemejä ja geologista muotoa.

 

Muovi on yksi niistä materiaaleista, jonka voi puhtaasti ajatella olevan ihmisperäistä ja jonka vaikutuksia ekosysteemiin ei täysin tiedetä.

 

Aika kuluu. Energiaa kuluu. Maapallo kuluu. Pian jäljellä on kuihtunut kasvi, näivettynyt ruumis, kuivettunut vesi ja saastunut ilma. Loppuun palanut tuli.

 

 

------

 

Huonosti käytettynä muovista tulee abjekti, joka on poistettava elinpiiristä. Tietoisuuteen tunkeutuu jotain unohdettua, joka on jäänyt ylimääräksi, kuin vierauden ja kammottavuuden kokemus, jota ei voi täysin tunnistaa eikä nimetä.

 

Minna Kangasmaa, 1967, Oulu

HAM

Oheismateriaali