Henna Jula

1990  | Turku  | Maalaus

Maalaan aiheita, joiden alkuperä palautuu luontoon. Maalatessa seuraan kaarevaa, tasapainoon pyrkivän kasvun orgaanista liikettä. Siveltimenvetojen suunta ja nopeus ovat näkyviä. Alkupisteen ja lopputuleman välissä on valintoja, eristämistä ja yhdistämistä, sekä kaikki se, mikä on valintojen ulottumattomissa. Vuodenajan hämäryyttä ei voi säätää. Kokonaisuudet tulevat esiin ja hälventyvät, jotain hajoaa ja rakentuu samanaikaisesti asioiden törmätessä kankaalla. Pinnan heijastukset ja sen alainen syvyys muodostavat tilan. Maalauspohjan valkoisuus on valo, joka loistaa läpinäkyvän maalikerroksen läpi.

(Kuva: Jan Lütjohann)