Tatu Gustafsson

1979  | Perniö  | Tila-aika

Avaan autotallin oven avaimesta vetämällä. Sisällä kompastun pahvilaatikkoon, sillä autotalli on pilkkopimeä ja valokatkaisija on tallin toisessa päässä. Sisällä kaikki ovet ovat auki, koska niitä ei voi sulkea. Myös vessan ovi. Se on kiusallista silloin kun on vieraita. Eteisen lattialla on hämähäkki. Niitäkin on näkynyt nyt enemmän. Avaan jääkaapin oven työntämällä sormeni tiivisteiden väliin. Haarukan saan laatikosta avaamalla kaikki vetolaatikot järjestyksessä alhaalta ylöspäin. Haluaisin mennä parvekkeelle, mutta ovea ei saa auki. Käyn vessassa, ja jätän vahingossa sormeni oven väliin. Kuulen pamahduksen, kun yksi ovista painetaan kiinni. Nuorempi poikani on sulkenut huoneensa oven ja nyt minun on keksittävä keino avata se. Löydän autotallista sopivan kokoisen neliöraudan. Ovi on taas auki. Lapsi on rauhallinen. Teen pahvista ja teipistä esteen, joka estää ovea sulkeutumasta. Poika ihmettelee, miksi en vain ostanut kaupasta ovenkahvoja, miksi ne piti viedä kodistamme. Selitän, että halusin nähdä, miten teos vaikuttaa meidän elämäämme näyttelyn aikana. Lapsi nauraa.