previouspauseresumeseuraava

Ann-Sofie Claesson

Tarkastelen muistia ja ajan kulumista esittäviin öljymaalauksiin perustuvien installaatioiden avulla. Olen asetellut mustavalkoisista perhevalokuvista maalattuja kuvia niin, että ne ovat vuorovaikutuksessa muiden materiaalien sekä heijastavien ja peilaavien pintojen kanssa. Kuvat vääristyvät ja muuttuvat sekä maalausprosessissa että installaatiossa, ja ne voivat viitteellisesti purkaa kuvallisen totuuden todenmukaisuutta, nostaa esiin muistamiseen liittyviä ominaisuuksia sekä vaalia läheisyyden eri muotoja.

Teoksessaan Camera Lucida Roland Barthes kirjoittaa:

”Mitä se on, joka katoaa, kun tämä valokuva kellastuu, haalistuu ja jonain päivänä heitetään pois, ehkei minun toimestani – olen liian taikauskoinen tehdäkseni sen – mutta viimeistään sitten, kun olen kuollut?”

Pohdin tätä virkettä maalatessani valokuvien pohjalta. Kyseessä on prosessi, jonka avulla voin muuttaa kuvan joksikin toiseksi ja siirtää siihen sellaista arvoa, joka syntyy, kun jotain asiaa arvostetaan, katsellaan ja arvioidaan uudella tavalla. Lopputulos ei enää olekaan pelkkä valokuva, se on maalaus, joka näytetään maailmalle.

Ann-Sofie Claesson, 1992, Håcksvik, Ruotsi

AMOS ANDERSON

Oheismateriaali